maanantai 17. elokuuta 2015

30:n kilometrin muuri



Juoksin eilen 30 kilometriä. Kipuja tuli ja meni. Aluksi sattui polveen, välillä nilkkaan, sitten varpaisiin ja jalkapohjaan, lopulta reisiin. Tuli nälkä. Olin saada sydänkohtauksen, kun Malmin lenkokentän lentonäytöksen Hornetin ajoivat ylitse. Kertaakaan mieleeni ei tullut, että lopettaisin.

Juoksen syyskuussa maratonin. Edellisestä on aikaa lähes kaksi vuotta. Monet sanovat, että maratonilla juokseminen alkaa vasta 30:n kilometrin kohdalla. Silloin kehon energiavarastot loppuvat. Törmätään muuriin, jonka läpi täytyy runnoa.

Olen väitöskirjassani 30:n kilometrin kohdalla. Olen jo hetken tampannut suossa. Tunne ei helpottanut edes kesälomalla. Juostessani muistin taas, että siitä pitää vaan mennä yli. Askel kerrallaan, kohti kipua ja siitä yli.

Enää kymmenen kilometriä. Sen jälkeen juon kylmän kaljan ja sukellan viileään järviveteen.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Toivottavasti olet jo napannut muutaman kilometrin.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä! Toivottavasti olet jo napannut muutaman kilometrin.

    VastaaPoista

Mitä ajattelet?