tiistai 13. tammikuuta 2015

Kannattaako väitöskirjan tekeminen?

Ystäväni kysyi minulta, kannattaako hänen aloittaa väitöskirjan tekeminen. Hän on hyvin älykäs, ahkera, mukava ja hyvin työllistynyt henkilö, mutta hänen tämänhetkinen työsuhteensa lähestyy loppuaan, eikä uutta työtä ole vielä tiedossa. Henkilökohtaisista ominaisuuksista tai kyvyistä ei ole kyse, vaan siitä, onko akateemisten jatko-opintojen tekemisessä mitään järkeä.

Suomeen on syntynyt uusi akateeminen prekariaatti, totesi opiskelutoverini, Dracula-tutkija Tuomas Hovi Aamulehdessä ilmestyneessä haastattelussa. Tohtoreita koulutetaan tarjolla oleviin töihin nähden liikaa. Tieteentekijöiden liiton mukaan tohtorien työttömyys on tuplaantunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Jännä kyllä, tohtoriopinnoista ei anneta missään kovin houkuttelevaa kuvaa. Myös ystäväni oli saanut toisilta jatko-opintoja suorittaneilta kavereiltaan täyden tyrmäyksen suunnitelmilleen: Ei kannata! Väitöskirjan tekeminen on kamalaa! Apuraha-arvonnat vievät kaiken ajan! Jos sitten saatkin apurahan, niin ei se riitä! Ohjausta ei saa! Kilpailu on kovaa! Työhuoneita ei ole! Ihan yksin saat olla ja itkeä työpöytäsi ääressä! Ehkä jopa sen alla!

Kaikki edellä mainitut asiat ovat varmasti osittain totta. Olen itsekin sitä mieltä, että monessa suhteessa tavallisissa palkkatöissä käyminen on huomattavasti helpompaa. Mutta harvassa työpaikassa on mahdollisuutta syventyä johonkin itseä kiinnostavaan aiheeseen jopa vuosien ajaksi. Syventyä. Ajatella asioita aina ahdistukseen asti. Lisätä ja levittää tietoa ja tietoisuutta. Harvassa työpaikassa saa itse suunnitella omat aikataulunsa ja asettaa itse itselleen ihan omia tavoitteita. Olen jo aikaisemmin kertonut oman käsitykseni vapaudesta ja sen kauneudesta ja kauheudesta. Luulen myös, että työelämä on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että toisinaan on hyvä pystyä työllistämään itse itsensä - yrittäjänä, apurahansaajana tai freelancerina.

Ystäväni on työskennellyt suuren osan työurastaan ulkomailla. Hänelle tohtorin tutkinnosta varmasti olisi myös todellista hyötyä, sillä kansainvälisessä ympäristössä koulutusta arvostetaan monesti enemmän kuin Suomessa. Osittain tohtorien nouseva työttömyys Suomessa johtuu varmasti myös siitä, että työnantajat eivät välttämättä osaa hyödyntää tohtorien koulutusta ja osaamista, ja toisaalta sitä ei osata myöskään myydä. Tohtori on paljon muutakin kuin akateeminen tutkija. Tohtorikoulutuksen sisältöä olisi syytä tarkastella lähemmin myös niitä jatko-opiskelijoita varten, joiden tavoitteena ei ole ura yliopistossa, ja tohtorien ja tohtoriopiskelijoiden olisi syytä opetella markkinoimaan koulutustaan sen sijaan, että he itsekin puhuvat siitä alentuvasti.

Rakas ystäväni, olen melko varma, että sinulle tarjotaan uutta työpaikkaa jo ennen nykyisen pestisi päättymistä. Mutta nyt tai joskus myöhemmin: tee se väitöskirja. Siitä tulee hyvä. Sitä tarvitaan. Sinua tarvitaan. Mene ja näytä niille, nauti ja naura mennessäsi. Ja jos jossain vaiheessa löydät itsesi itkemästä työpöydän alta, niin soita minulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä ajattelet?